Tuntuu siltä, että valokuvaus on minulle jonkinsorttista terapiaa ja omien fobioiden kohtaamista. Vaikken kuvaajana juuri itse joudu näyttäytymään kuvissa on kuitenkin mahdollista pienessä neuroottisessa päässään rakentaa itselleen jäätävät suorituspaineet ja odotukset lopputuloksesta. Yleensä kompensoin tätä siten, että suunnittelen ja varaudun etukäteen järjettömästi, jotta osaan sitten paikanpäällä kuvauksissa suoriutua vähintään 110-prosenttisesti.

Entä jos mitään suunnitelmia ei olekaan vaan mennään täysin ennalta tuntemattoman mallin kanssa kuvaamaan täysin ennalta tuntemattomaan miljööseen, eikä ole oikein sen kummempaa teemaakaan? Täytyy sanoa, että junamatka Helsingistä Kirkkonummelle oli ehkä pisin puolituntinen vähään aikaan. Täysin ilman mitään ennakkosuunnitelmia ja mallikin olisi ensikertalainen, eli mielessäni siirsin kaiken vastuun kuvausten onnistumisesta omille harteilleni. Onneksi tavatessani Jasminin ja lähtiessämme yhdessä etsimään mahdollisia kuvauspaikkoja sain karistettua tällaiset sekopäisyydet pois mielestäni ja saatoin jopa käyttäytyä lähes kuin normaali ihminen.

JasminJasmin

Päädyimme erään kävelysillan kupeeseen puistoniitylle, johon paistoi mukavasti ilta-aurinko ja ajattelin kokeilla pystyisikö tuore salamahankintani vastaamaan tuon melko rajun luonnonvalonlähteen asettamaan haasteeseen. Tiukemmalla rajauksella otetut kuvat saivatkin sopivasti salamavalosta vastapainoa, sillä paljaan salamalaitteen saattoi asettaa riittävän lähelle mallia. Väljemmällä rajauksella otetut ruudut sen sijaan jäivät hieman vaisummiksi kunnes aurinko oli laskenut sen verran, että täysille säädetty salama sai tästä hieman tasoitusta. Sen verran tuli mokattua, että yhdessä kuvassa näkyy vieläkin hieman jänniä pystyraitoja. Unohdin näet ottaa kamerasta sähköisen esisulkimen pois käytöstä ja huomasin sen vasta kesken kuvausten. Pahimman raidoituksen sain onneksi korjattua jälkikäsittelyssä ottamalla kotona samoilla asetuksilla kuvan valkoisesta ovesta ja tekemällä siitä layerin kuvan päälle dodge-modessa sopivalla läpinäkyvyydellä. Tämä “raidanpoisto-layer” piti lisäksi maskata sen mukaan, mihin salama oli osunut, sillä HSS-salamavalo tuottaa lyhyitä nopeita välähdyksiä, kun taas vallitseva auringonvalo jatkuvaa valoa, eikä se aiheuta vastaavaa ongelmaa.

Jasmin oli siis omien sanojensa mukaan mallinhommissa ensikertalainen, mitä on kyllä hyvin vaikea uskoa tämän ottaessa poseerauksia kuin vanha tekijä. Hän myös vastasi antamiini pieniin hienosäätöihin ja ohjeisiin kuin ajatuksia lukien, eli helpompaa ei senkään puolesta olisi juuri voinut olla. Ehkäpä uskaltaudun tekemään lisää spontaaneja kuvauksia ventovieraiden kanssa näillä kokemuksilla tulevaisuudessakin!

Jasmin

Jasmin Jasmin JasminJasmin