Olen jo pidempään koittanut löytää Sonyn järjestelmäkameroiden kanssa yhteensopivaa salamajärjestelmää, jossa yhdistyisi edullinen hinta ja tarvittavat ominaisuudet. Edullinen hinta tarkoittaa minulle maksimissaan paria sataa euroa per välähdyspää, kunhan niihin sisältyy nuo tarvittavat ominaisuudet joita ovat langaton etäohjaus sekä TTL ja HSS-tuki. TTL lähinnä mukavuussyistä, olenhan tyytyväisenä kuvannut muutaman vuoden Yongnuon manuaalisalamoilla, jotka ovat hyvin pystyviä laitteita. Harvemmin minun kuitenkaan oikeasti tarvitsee säätää yksittäistä salamaryhmää juuri 1/4 tai 1/8+0.3 teholle vaan oikeasti minua kiinnostaa suunnilleen “oikea” kokonaisvalotus ja vain säätää salamoiden keskinäiset tehosuhteet luomaan haluttua lopputulosta. HSS sen sijaan on toiminto, jonka puutteen vuoksi olen tähän asti arastellut salamoiden viemistä luonnonvalon sekaan. Mikäli et tiedä mikä HSS on tai mihin sitä tarvitaan lue lyhyt teoriapläjäys jutun lopusta.

Nissin Di700A + Commander
Nissin Di700A + Commander

Nissin Di700A Air Sony Sony MIS

Sonyyn ei tähän asti edes ole ollut varteenotettavia langattomia salamajärjestelmiä. Phottix esitteli jokin aika sitten Odin II lähettimen, joka on toiminnoiltaan huippua, mutta sen ja yhteensopivien salamalaitteiden hintakin on kova. Vastaavasti Sony on sittemmin julkaissut myös oman järjestelmänsä, mutta sen saatavuus taitaa olla vielä tämän artikkelin kirjoitushetkellä avoinna, eikä tässäkään yhteydessä mistään pikkurahoista puhuta. Päätin siis hankkia testiksi Nissin Di700 Air salaman ja lähettimen, sillä järjestelmä tukee kaipailemiani HSS:ää sekä TTL:ää ja lähettimellä pystyy langattomasti hallitsemaan maksimissaan kolmea salamaryhmää, mikä on itselleni ehdoton minimimäärä.

Käyttöönotto ja käytettävyys

Salama+lähetin-kitti sisältää siis itse laitteiden lisäksi ohjelehdykät sekä pehmoisen kuljetuspussukan salamaa varten. Verrattuna Yongnuon YN-560-III:n vastaavaan tämä Nissinin pussukka tuntuu lelumaisen ohkaiselta ja heikkolaatuiselta huonosti viimeisteltyine saumoineen. Lisäksi suojapussista puuttuu erillinen salamajalalle pyhitetty tasku, joten se täytyy tunkea pussukkaan salaman kylkeen. Suojapussissa sen sijaan on vyölenkki, mikä taas Yongnuon vastaavasta puuttuu.

Salama tuntuu ja näyttää suhteellisen laadukkaalta, mutta jalan kiinnitys tuntuu heppoiselta salaman pitämiseen pystyssä edes ihan tasaisella pöydälläkään. Ei tulisi mieleenkään ruuvata sitä jalan pohjasta löytyvillä kierteillä salamajalustaan.

Sony A7II + EFC + HSS
Vasemmalla HSS+EFC, oikealla EFC otettu pois päältä (suljinaika 1/2000)

Käyttöönotto on suhteellisen simppeliä, eli ohjekirjan mukaisesti yhdistetään lähetin ja salama toisiinsa asettamalla jälkimmäinen ensin “paritustilaan” pitämällä muutamaa nappia pohjassa jonkin aikaa ja toistamalla sama taikanappitemppu lähettimessä. Kameran salamatilaksi täytyy valita vielä tämän jälkeen “wireless”, jotta lähetin toimii. Huomionarvoinen sudenkuoppa on Sony A7II:ssä oleva sulkimen sähköinen ensimmäinen verho, englanniksi electronic first-curtain (EFC), joka täytyy siis ottaa pois käytöstä, mikäli haluaa käyttää salaman HSS-tilaa. Mikäli EFC on päällä otettaessa kuvia yli salamasynkka-ajan saa lopputulokseksi selkeästi havaittavia vaakaraitoja. Ihmetyttääkin, miksei EFC lähde automaattisesti pois päältä HSS:ää käytettäessä. Käytän kuitenkin EFC:tä muuten jatkuvasti, sillä se vähentää sulkimen aiheuttamaa tärähdystä (“shutter shock”), minimoi sulkimesta lähtevää ääntä sekä vähentää suljinviivettä (“shutter lag”). HSS-tila asetetaan päälle tai pois pitämällä lähettimen “pilot” -nappia pohjassa muutaman sekunnin ajan.

Lähetin on niinikään minimalistinen niin kooltaan, muotoilultaan kuin hallintapainikkeiden suhteen. Lähetin toimii kahdella AAA-paristolla salamalaitteiden syödessä neljä AA-paristoa, mikä on pieni miinus verrattuna Yongnuon järjestelmään, jonka kanssa selvisi yhdentyyppisillä paristoilla. Lähetin ei näytä salamaryhmän tehoa ja zoomin asentoa yhtäaikaisesti. Näyttö saisi olla piirun verran kirkkaampi.

Ominaisuudet

Salama on 380 gramman painollaan ja 140 x 75 x 115 mm mitoillaan samassa kokoluokassa muiden valmistajien vastaavien laitteiden kanssa. Latausaika vaihtelee käytetystä tehosta riippuen 0,1 ja 4,0 sekunnin välillä. Välähdyspään polttoväliä voidaan säätää 24 mm ja 200 mm välillä ja se kääntyy pystysuunnassa reilut 90 astetta ja vaakasuunnassa täyden kierroksen. Salaman ohjeluvut ovat GN54 (200 mm polttoväli), GN48 (105 mm) ja GN28 (35 mm).

Lähetin tukee kolmea ryhmää ja kahdeksaa kanavaa. Ryhmiä voi ohjata yksittäin tai yhdessä joko TTL-tilassa tai manuaalisesti. Painoa laitteella on ilman paristoja 55 grammaa ja muut mitat ovat 65 x 60 x 55 mm.

Ruusut:

  • Hinta suhteessa ominaisuuksiin
  • Lähettimen pieni koko
  • Minimalistisen tyylikäs design

Risut:

  • Muutamat pienet suunnittelulapsukset
  • Kuljetuspussin halpa vaikutelma
  • EFC-käsisäätö (tosin kamerarungon ohjelmiston, eikä salaman vika)

High-speed-sync

Nykykameroissa on pääsääntöisesti ns. rolling shutter, jossa suljin muodostuu karkeasti ottaen kahdesta “verhosta”, joista toinen liukuu ensin pois kuvakennon edestä aloittaen valotuksen ja sitten toinen liukuu kennon päälle lopettaen sen. Erinäiset fysiikan lait yhdistettynä kustannusteknisiin seikkoihin määräävät sen, miten nopeasti nuo verhot kykenevät liikkumaan, eli toisin sanoen lyhimmän mahdollisen keston, jonka kuvakenno on kokonaan esillä. Kameramallista riippuen tämä “salamasynkka-aika” on yleensä jotain 1/125s ja 1/250 välillä. Jotta saadaan aikaan nopeampia suljinaikoja täytyy siis hieman kikkailla: toinen suljinverho voidaan laittaa liikkeelle jo ennen kuin ensimmäinen verho on täysin paljastanut kuvakennon. Näin saadaan aikaiseksi jopa 1/8000s suljinaikoja.

Suljinaika alle salamasynkka-ajan
Suljin salamasynkka-ajan puitteissa...
Suljinaika yli salamasynkka-ajan
...ja kun suljinaika on nopeampi.

Salama on nimensä mukaisesti nopea, mutta voimakas valopurske, usein kestoltaan 1/10000s luokkaa. Jos kuvaat salamalla salamasynkkaa nopeammilla suljinajoilla osuu salamavalon tuottama valo vain välähdyshetkellä paljaana olevalle kuvakennon kaistaleelle, jolloin kuvan vähintään toiseen reunaan jää musta kaistale (ylös tai alas). Tämän ongelman kiertämiseksi on kehitetty tekniikka nimeltään high-speed-sync (HSS), jonka avulla voidaan käyttää kameran sulkimen nopeinta salamasynkka-aikaa nopeampia suljinaikoja. Yhden välähdyksen sijaan salamaa välkytellään samaa tahtia kennon paljastuessa ensimmäisen ja peittyessä toisen verhon takaa ikään kuin valaisten “suikale kerrallaan”. Näin on siis mahdollista vähentää vallitsevan valon vaikutusta ja rakentaa omaa valaisua vaikka kirkkaassa päivänvalossa.