Hankin itselleni isohkon heijastimen jo muutama vuosi sitten, mutta olen jostain syystä arastellut sen käyttöä. Päätin karistaa pölyt sen päältä ja huhuilin itselleni Katjan malliksi Facebookin TFCD valokuvaajat&mallit -ryhmästä. Kuvauspaikkana oli Lapinniemen ranta ja ajatus oli kuvata vähän ennen auringonlaskua siten, että aurinko tekisi reilun korkovalon ja reflalla sitten annettaisiin mallille valoa ns. “vastapalloon”.

KatjaKatja

Kultainen heijastinpinta antoi mahtavan lämpimän sävyn iholle ja hiuksille, mutta asetti myös melkoisen häikäisevän haasteen mallille. Lisäksi reilun metrisen reflan käyttäminen ilman avustajaa oli melkoinen akrobatian taidonnäyte: jouduin siis sommittelemaan ruudun ja tarkennuksen yhdellä kädellä paikoilleen, pitäen heijastinta toisessa kädessä etsien oikeaa kulmaa auringonvaloa ajatellen ja samalla yrittää antaa mallille merkkiä milloin avata silmät. En voi edes kuvitella, millaista vastaavasti oli olla kameran edessä ja yrittää pitää silmiä auki niitä siristämättä, etsiä sopivaa poseerausta ja vielä pitää ilme siinä samalla luonnollisena.

Tulevaisuudessa hankin assarin mukaan reflaa pitelemään tai vastaavasti panostan HSS-yhteensopivaan salamaan, jolla suljinajan saisi pidettyä sen verran lyhyenä (jopa 1/8000s), että auringonvalossakin kuvaaminen salamoiden kanssa olisi mahdollista.

Katja