Olen nyt muutamaan otteeseen kokeillut varovasti siipiäni ihan palkattuna kuvaajana. Tämä muuttaa jonkin verran asetelmaa verrattuna harrastuskuvaukseen, jossa ei välttämättä ole suorituspaineita lopputuloksen suhteen. Heti kun tekemiselleen laittaa hintalapun, pitää valmistuvien ruutujen vastata vähintään sitä.

Miksi sitten pilata hyvä harrastus sekoittamalla siihen rahaa? Kysymys on toki puhtaasti retorinen, varsinkin kun itselleni kyseessä on vähintään yhtä paljon kamera- kuin kuvausharrastus. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että laitehankinnat vaativat melkoisesti pääomaa: tätä kirjoittaessani olen harrastanut kuvaamista ja kameroita vasta nelisen vuotta, mutta silti kameralaukussani on käväissyt kolmea eri järjestelmää ja tietysti lukematon määrä niihin sopivaa optiikkaa. Satunnaisella lapsikuvauskeikalla ei vielä todellakaan kateta tuhansien eurojen hintaisia laitehankintoja, mutta joka sentti on kotiinpäin ja toki tilaustyönä tekeminen tuo erilaista tavoitteellisuutta ja haastetta kuvaamiseen myös. Olenkin hankkimiini käyntikortteihin laittanut titteliksi “kameraheebo”, enkä aio sitä muuttaa muotoon “valokuvaaja” ennen kuin olen varma siitä, että osaan suorittaa kaikki eteeni tulevat työksiannot vähintään kiitettävästi. Tai sitten vaan annan sen olla, sillä eihän tämä niin vakavaa touhua ole muutenkaan, eihän?

Tällä kertaa kameran eteen sain siis kahden kuukauden ikäisen poikavauvan perheineen. Sopimuksen mukaisesti julkaisen siis nämä vauvakuvat.

Parikuinen nappula on jo sen verran iso, että ohjailu onnistuu erinäisiä apuvälineitä, kuten helistimiä käyttäen, mutta on vielä sen verran pieni, ettei uhma ja oma tahto ole esteenä kuvaamiselle. Pieni mallimme on kuulemma useimmiten tasaisen vakavaa laatua, eli hymyt eivät varsinaisesti olleet herkässä. Toisaalta hän oli erittäin reipas, eikä stressannut hassun sedän riehuessa ympärillä kummallisten räpsyvien laitteiden kanssa.

Ensimmäinen kuva otettiin leveällä sängyllä vaaleilla lakanoilla, joiden kevyet rypyt toivat hieman eloa taustaan. Täysin sileä tausta saisi kuvan näyttämään vapaapudotukselta tai levitaatiolta, joten retusoin sitä hyvin helläkätisesti. Toisessa ruudussa taustana toimii punainen karvamatto, joka tuo mielestäni mukavaa kontrastia lapsen vaaleasävyisiin vaatteisiin.

Lopuksi otettiin vielä spontaanisti kuva, jossa on päällekäin vauvan, isoveljen ja äidin kädet.

Kaksi kuukautta nuori

Kaksi kuukautta nuori

Kaksi kuukautta nuori