Aiheena siis kokovartalokuvat, paikkana Kameraseuran studio ja mallina upea Maija. Tässä kuvauksessa minulla oli muutama konkreettinen tavoite itse kuvien lisäksi: kuvata entuudestaan vierasta ihmistä ja harjoitella valaisua sekä mallin ohjausta. Mielestäni meillä synkkasi Maijan kanssa erinomaisesti, eli kuvaussessio oli rento ja olimme samalla aaltopituudella tekemisen suhteen. Kokeilimme erilaisia poseerauksia ja kuvakulmia rohkeasti, muttei koitettu tehdä väkisin mitään, mikä ei heti tuntunut luontevalta. Maijalla on tanssitaustaa, mikä näkyi kyllä erittäin positiivisesti liikkumisessa ja poseerauksia otettaessa. Laitoimme musiikin soimaan ja kameran muistikortin laulamaan ja jo vajaassa tunnissa oli kasassa hyvä setti kuvia.

Maija Maija


Itse valaisu olikin sitten haastavampaa: kyseessä on vuokrastudio ja itselle käytännössä vieraat välineet joten sopivien valonmuokkainten valinta ja käyttö on hieman hankalampi temppu. Kameraseuran studion salamoiden säätövara pienimmän ja suurimman tehon välillä on melko kapea ja esimerkiksi taustaan pienimmällä teholla ammuttu salama olisi voinut olla vielä hieman himmeämpi samoin kuin korkovalo. Täytevalona käytetty softboxilla pehmennetty salama taas piti olla melko kovalla teholla suhteessa edellisiin, sillä softboxi syö valotehoa ankarasti. Päävalona käytin beauty dishiä.

Maija Maija


Mallinohjaus oli tosiaan yksi aspekti, jota minun oli siis tarkoitus tässä harjoitella. Kokovartalokuvia otettaessa tämä voi olla kuvaajalle painajaismaisen vaikea tehtävä, sillä se voi pahimmillaan tarkoittaa sitä, että oma kroppa pitäisi osata vääntää haluttuun asentoon, jotta kykenee esittämään poseeraustoiveensa mallille. Onneksi onnistuin pääsääntöisesti välttämään tämän “nöyryytyksen”, sillä Maija sai useimmiten heti kiinni ideasta sen harvan kerran kun minun piti hänen liikkumiseensa ja asentoihinsa millään tavoin edes puuttua.

Valittu taustakankaan väri johtuu yksinomaan siitä, että kameraseuran studiolta tuollainen beigenvärinen taustakartonki sattuu löytymään. Musta/harmaa tausta olisi hukuttanut mustan pikkumekon täysin, valkoinen taas olisi ollut kliinisen “corporate portrait” -tyylinen. Valittu väri sointuu mielestäni mallin hiusten sekä ihon väriin ja antaa mustasta vaatetuksesta huolimatta hyvin lämpimän tunnelman kuviin. Pelkäsin ensin kenkien katoavan taustaan, mutta näin ei sitten käynytkään - jalkoihin olisi sen sijaan pitänyt laittaa hieman enemmän kontrastia joko valaisemalla edestä reippaammin tai sitten korkovalolla irroittamalla. Mutta ottaen huomioon, että tämä oli toinen kerta tässä studiossa näillä välineillä tuli lopputuloksesta mielestäni vähintääkin hyvä.

Maija

Ps. minulla on näemmä edelleen vahva taipumus olla välittämättä standardeista kuvasuhteista tuon taivaallista. Se saanee joidenkin sopivasta OCD:sta kärsivien silmät vuotamaan verta, kun samassa rivissä olevat kuvat ovat eri korkuisia. Pahoittelen tätä, enkä lupaa parantaa tapojani ainakaan ihan vielä.