Halusin kirjoittaa lyhyen artikkelin käsisalamakuvauksesta, mutta hyvin nopeasti tuli fiilis, että tulikohan haukattua liian iso pala. Aihe on niin laaja ja monisyinen, että sopivan rajauksen ja näkökulman etsiminen on hyvin vaikeaa. Olen veivannut tekstiä edestakaisin ja aloittanut alustakin useampaan otteeseen.

Tämän artikkelin tavoite on nyt neuvoa kädestä pitäen “perustylsän” kasvopotretin (vrt. koulu- tai passikuva) tekeminen käyttäen kahta valoa ja yhtä valonmuokkainta. Nämä samat “lainalaisuudet” pätevät myös monimutkaisempaankin valaisuun, eli yritän antaa nyt vain hieman eväitä alkuun.

Miksi käyttää käsisalamoita?

Kaikki kameran yhdysrakenteista salamaa käyttäneet ovat luultavasti huomanneet, että sillä valaistut kuvat ovat useimmiten hieman yksiulotteisen latteita. Tämä johtuu valon suunnasta, joka siis tässä tapauksessa tulee suoraan katsojasta päin, eli kuvaan ei tule varjoja, jotka luovat varsinaisen illuusion kolmiulotteisuudesta. Valonlähde pitäisi siis saada irti kamerasta. Ihmisaivot ovat sitäpaitsi tottuneet siihen, että valo tulee jostain yläviistosta, joten tätä asetelmaa jäljittelemällä ei voi mennä ihan hirveästi pieleen.

Kasvopotretti kameran omalla salamalla
Kasvopotretti kameran omalla salamalla; suljinaika on tässä 1/80, joten huoneen valaistus on myös vaikuttanut kuvaan.

Miksi sitten juuri käsisalamat? Syitä ovat muunmuassa edullisehko hinta, hyvä valikoima ja kuljetettavuus. Käsisalama häviää hyvälle studiosalamalle usein tehossa, latausajan pituudessa sekä muotoiluvalon puutteessa. Tehoa on kuitenkin useimmiten vähintään riittävästi ja latausajan kanssa pystyy kyllä elämään. Muotoiluvalo sen sijaan auttaisi valaisun rakentamisessa, kun lopputuloksen näkee jo settiä kasatessa. Laadukkaan studiosalaman hinnalla saa kuitenkin repullisen käsisalamoita ja niitä pystyy myös helposti kuljettamaan mukanakin vaikkapa sen repullisen.

Kameran asetukset

Oletan, että osaat tässä kohtaa säätää kameran asetuksia ja tiedät suunnilleen, mitä mikäkin säätö tekee. Mikäli näin ei ole, voit koittaa tankata tätä tietoa vaikkapa aikaisemmin kirjoittamastani artikkelista, valotuksen pyhä kolminaisuus. Kamera siis manuaalitilaan (M), aukko 5.6, suljinaika 1/180, ISO100 ja mikäli löydät valkotasapainoasetuksen (white-balance, usein WB) se arvoon “flash” (tai “salama”, mikäli valikot ovat savoksi).

Meriselitys äskeiselle asetusrimpsulle:

  • Manuaalitila antaa kuvaajan asettaa kaikki parametrit (aukko, suljinaika, ISO) itse. Koska sinä muutat nyt valaisua, eikä esimerkiksi auringon asento tai pilvien liikkeet vaikuta voidaan nyt siis säätää kaikki itse.
  • Aukko 5.6 on useinmiten sellainen, joka tuottaa terävää kuvaa objektiivilla kuin objektiivilla. En nyt lähde selittämään miksi, mutta kuvanlaatu yleensä pehmenee kun aukko on suurimmassa asennossa tai vastaavasti kun pienennetään sitä esimerkiksi arvoon f/16 tai pienemmäksi.
  • ISO-arvo 100 on usein se, missä kameran kenno tuottaa parasta kuvaa, koska silloin sitä ajetaan tavallaan “normaaliteholla”.
  • Suljinaika 1/180: olen 99% varma, että kamerasi kykenee salamakuvaukseen tällä suljinajalla - suuri osa nykykameroista kykenee nopeampiinkin. Mikäli salamaa käyttäessäsi kuvan (yleensä) ylälaitaan tulee kapea musta raita, olet osunut erääseen tekniseen rajoitukseen (siitä lisää myöhemmin) ja joudut pidentämään suljinaikaa, esimerkiksi arvoon 1/160 tai 1/125.
  • Valkotasapaino. Äh, en edes yritä, koska en itsekään hallitse tätä niin syvällisesti, että voisin sitä toisille selittää. Lyhyt versio: kameralle pitää kertoa, mitä on “valkoinen”, se kun näyttää eri väriseltä eri valossa.

Jos nyt otat kuvan yllämainituilla asetuksilla, saat huoneen valaistuksesta riippuen luultavasti täysin pimeän kuvan. Tämä tarkoittaa nyt sitä, että sinä määräät valon määrän salamoiden teholla ja varjojen paikan valojen sijoittelulla.

Käyttämällä mahdollisimman lyhyttä suljinaikaa saat eliminoitua vallitsevan valon kuvasta, sillä salaman välähdys on hyvin lyhyt, mutta tehokas. Siinä missä kamerasi suljinaika voi olla salaman kanssa käytettynä parhaillaan luokkaa 1/250s on käsisalamalaitteen välähdyksen kesto helposti 1/10000s paikkeilla. Tähän suhteutettuna kameran suljinaika on hyvin pitkä ja tätä lyhentämällä saadaan siis salaman vaikutusta kasvatettua suhteessa ympäröivään valoon. Kameran suljinajasta salaman kanssa käytettynä on hieman lisätietoa artikkelin lopussa.

Pikkutriviana vielä muuten sellainen tieto, että käsisalaman tehoa säädettäessä ei oikeasti säädetä tehoa vaan välähdyksen kestoa.

Kalusto tai “kulta, tyhjensin taloustilin Rajalassa”

Tarvitaan siis pari valonlähdettä, muutama jalusta tai muu patentti niiden sijoitteleluun, tapa laukaista salamat irti kamerasta, sekä käytännössä yksi valonmuokkain, joka on tässä tapauksessa läpiammuttava sateenvarjo. Sateenvarjon tehtävänä on tehdä pienestä “kovasta” valonlähteestä isompi ja pehmeämpi. Jos ampuu paljaalla salamalla pimeässä on usein lopputuloksena “peura ajovaloissa” -näköinen tuotos: pieni valonlähde luo kovia varjoja. Kasvattamalla valonlähteen kokoa valonmuokkaimella saamme varjoista pehmeämpiä.

Nissin Di600, YongNuo YN-560-III ja RF-603
YongNuo YN-560-III sisältää radiovastaanottimen, muut salamat saadaan välähtämään vaikkapa RF-603 -radiovastaanottimella
YongNuo RF-603
YongNuo RF-603 -radiolähetin/vastaanotin asetettuna kanavalle 3
Canon 6D, Sigma 85/1.4 ja YongNuo RF-603
YongNuo RF-603 -radiolähetin/vastaanotin kiinnitettynä kameran salamakenkään

Tässä lista kalustosta, jota käytin esimerkkikuvien tekemiseen:

  • Kaksi kappaletta YongNuo YN-560 III -käsisalamaa (nelosversio nykyisin olemassa).
  • YongNuo RF-603 radiolähetin/vastaanotin (tästäkin nykyisin uudempi versio).
  • Kaksi salamajalustaa.
  • Kaksi valaisinniveltä salamakenkäliitännällä.
  • Läpiammuttava sateenvarjo.

Käyttämissäni käsisalamoissa on siis sisäänrakennettu radiovastaanotin, joten tarvitaan vain yhteensopiva lähetin kameran salamakenkään. Noihin kyseisiin salamoihin on olemassa myös lähetin, jolla salamoiden tehoa voidaan säätää etänä, mutta sen käyttäminen on sen verran monimutkaisempaa, ettei se oikein sovellu tämän artikkelin luonteeseen.

Ainakin Falcon eyesiltä muuten löytyy valmis paketti, joka sisältää jalustan, valaisinnivelen ja läpiammuttavan sateenvarjon sekä lisäksi kätevän kantokassin. Tuon valaisinnivelen idea on mahdollistaa siihen liitettävän sateenvarjon ja salaman suuntaaminen.

Valaistuksen rakentaminen

Koska et näe valaisua ennen kuvan ottamista on todella tärkeää rakentaa valaisu vaihe kerrallaan. Tarkoittaen sitä, että valot lisätään ja säädetään yksitellen. Jos muutat useaa asiaa sattumanvaraisesti kokeilematta välillä et voi tietää mikä muutos aiheutti mitäkin. Esimerkkikuvan valaisu on rakennettu siten, että ensin asemoidaan ja säädetään sateenvarjolla pehmennetty, niinsanottu päävalo ja kun siihen ollaan tyytyväisiä se sammutetaan ennen seuraavan valon asettelua ja säätöä.

Päävalo, eli valo, joka on yleensä suuritehoisin on kuvassa asetettu kamerasta hieman oikealle ja ylös. Salaman teho on asetettu arvoon 1/8 ja polttoväli asentoon 24mm. Tällä polttovälillä valo leviää mahdollisimman paljon, joten sen pitäisi osua sateenvarjoon melko tasaisesti.

Kasvopotretti käsisalama sateenvarjolla pehmennettynä
Pelkkä "päävalo" käytössä, sateenvarjolla pehmennetty käsisalama; 1/8 teho, 24mm polttoväli.

Korko- tai hiusvalo on mallin takana yläviistossa. Polttoväli on 105mm, jotta valokeila leviäisi mahdollisimman vähän ja tehoksi on nyt riittänyt 1/64. Jos kuvaan tulee “outoja valopalloja” olet luultavasti saanut heijastuksen tästä salamasta objektiiviin. Näitä voi koittaa yrittää estää suuntaamalla ja sijoittelemalla salamaa kuvan ulkopuolelle ja objektiivin vastavalosuojan pitäisi pitää näitä myös kurissa. Joskus näitä “tekotaiteellisia” palluroita tehdään kyllä ihan tarkoituksellakin efektimielessä.

On olemassa erinäisiä valonmuokkaimia tämän valon parempaan kohdistamiseen, mutta ei rönsyillä yhtään enempää kuin on pakko. Googleta vaikka tämä luettuasi “flash snoot” ja “flash grid”, mikäli mielenkiintosi heräsi.

Kasvopotretti pelkällä hiusvalolla
Pelkkä "hiusvalo" käytössä, paljas käsisalama; 1/64 teho, 105mm polttoväli.

Kun sekä pää- että hiusvalo on molemmat säädetty mieleisiksi on aika laittaa ne molemmat samaan kuvaan:

Kasvopotretti molemmilla valoilla
Molemmat valot käytössä lopullisessa kuvassa. Jälkikäsittelyssä tehty vain rajausta ja hieman säädetty valotusta - päävalo olisi muuten saanut olla hieman kovemmalla.
Kotistudio
Pikainen kännykuva kotistudion valosetupista.

Kertaus:

  • Ensisijaisen valonlähteen nimi on “päävalo” (nimi ei siis varsinaisesti liity päähän).
  • Hius- tai korkovalo irroittaa mallin taustasta.
  • Muuta vain yhtä asiaa kerrallaan, myös valoja lisätessä.
  • Pieni ja kirkas valonlähde tuottaa kovia varjoja, ollen “kova valo”. Aurinko on periaatteessa suuri valonlähde, mutta se on niin kaukana, että se on käytännön kannalta pieni ollen siten kovaa valoa.
  • Suurempi valonlähde tuottaa pehmeämpiä varjoja.
  • Kuvaa aina RAW-muodossa, eli kamera tallentamaan raakakuva. Tällöin jälkikäsittelyssä on paljon enemmän mahdollisuuksia verrattuna jpeg-pakattuun kuvaan, joka siis hukkaa yksityiskohtia.

Bonusosio: kameran suljin ja salamat

Mainitsin aikaisemmin kertovani lisää aiheesta salamakuvaus ja kameran suljinajat, nyt saattaa olla aika palata siihen. Kuten edellisessä artikkelissa mainitsin toimivat nykykameroiden sulkimet (pääasiassa) siten, että painettaessa laukaisinta alkaa sulkimen “ensimmäinen verho” avautumaan paljastaen kuvakennon ja jossain kohtaa suljinajasta riippuen rupeaa “toinen verho” tulemaan perässä peittämään kennoa. Jokaisella tällaisella tekniikalla toteutetulla kameralla on maksiminopeus, jolla suljin kykenee toimimaan, eli se suljinaika, jolloin koko kenno on paljaana. Tätä suljinaikaa kutsutaan salamasynkka-ajaksi (engl. x-sync speed) ja sitä nopeammat suljinajat on toteutettu nerokkaalla kikkakolmosella: toinen verho alkaakin sulkeutumaan ennen kuin ensimmäinen verho on kokonaan pois kennon päältä, eli kenno ei olekaan missään kohtaa kokonaisuudessaan esillä vaan vain pieni kaistale kerrallaan. Koska salaman teho voittaa huonevalaistuksen 10-0 tapahtuu valotusta käytännössä vain sinä hetkenä, kun salama välähtää. Mikäli alitat tämän synkka-ajan laittamalla kameran suljinajan nopeammaksi, on lopputuloksena musta raita vähintään ylä- tai alareunaan, sillä tämä teho iskee nyt vain sillä hetkellä esillä olevaan kennon kaistaleeseen. Verhot muuten liikkuvat lyhyemmän sivun mukaisesti, sillä tällöin synkka-aika saadaan hieman pienemmäksi, kun kuljettavaa matkaa on vähemmän.

Suljinaika alle salamasynkka-ajan
Suljin, kun suljinaika pysyy salamasynkka-ajan puitteissa...
Suljinaika yli salamasynkka-ajan
...ja kun suljinaika alittaa salamasynkka-ajan.

Muuta sulkimiin ja salamoihin liittyvää nippelitietoa:

  • Salama välähtää yleensä heti, kun koko kenno on paljastettu. Mikäli halutaan hauskannäköisiä haamukuvia liikkeestä, jonka loppuosa halutaan “jäädyttää”, voidaan käyttää “toisen verhon täsmäystä” (engl. second curtain sync), jolloin salama välähtää vasta juuri ennen kuin toinen verho alkaa sulkeutumaan. Googlen kuvahaulla löytää esimerkkejä.
  • Tämä salamasynkka-aika voidaan rikkoa tekniikalla, jota kutsutaan englanniksi nimellä high-speed-sync (HSS) ja se perustuu siihen, että salamaa väläytetään monta kertaa valotuksen aikana, jolloin ikäänkuin jokainen kulloinkin paljaana oleva kennon “kaistale” tulee valotettua salamalla. Tätä tekniikkaa käyttämällä voidaan (tietyin rajoituksin) esimerkiksi kilpailla auringon valon kanssa salamalla.

Ps. Kiitos innokkaalle assistentille Riikalle, joka toimi myös mallina esimerkkikuvissa.