Loittorenkaiden tekninen toimintaperiaate on yksinkertaisesti se, että ne sananmukaisesti loitontavat objektiivia kennosta/filmistä ja näin mahdollistavat lyhyemmän tarkennusetäisyyden. Näin periaatteessa minkä tahansa objektiivi voi toimia makro-objektiivina. Haittapuolena loittorenkaiden käyttämisessä verrattuna varsinaiseen makroiluun tarkoitettujen objektiivien sijaan on se, ettei renkaita käytettäessä voida välttämättä tarkentaa äärettömään, jolloin renkaiden ollessa paikallaan on objektiivin käyttäminen muunlaiseen kuvaamiseen käytännössä mahdotonta. Käytettävä tarkennusalue saattaa muuttua renkaiden paksuudesta riippuen hyvinkin kapeaksi. Etuina voidaan pitää edullista hintaa, sekä mahdollisuutta pinota useita renkaita päällekkäin - tai jopa yhdistää valmiiseen makro-objektiiviin vielä paremman suurennussuhteen aikaansaamiseksi. Optisesti renkaat eivät vaikuta kuvanlaatua huonontavasti olettaen, ettei esimerkiksi renkaiden sisäpinta aiheuta mitään heijastuksia tms. Vastaavasti käytettävän objektiivin piirtokyky saattaa olla riittämätön makroilun tarvitsemaan tarkkuuteen.

Kenko extension tube set DG

Käyttämäni Kenkon loittorenkaat ovat Canonin järjestelmään tarkoitettuja ja omaavat myös elektroniset liitännät, jotta runko pystyy yhteensopivan objektiivin kanssa säätämään himmenninaukkoa ja tarkennusta. Aukon säätäminen onkin käytännössä pakollinen toiminnallisuus (joko manuaalisesti objektiivista tai rungosta sähköisesti), sillä makroillessa varsinkin lähietäisyydellä on syväterävyysalue nopeasti epäkäytännöllisen kapea, helposti millin osia.

Kennon sarjaan kuuluu kolme rengasta: 12mm, 20mm ja 36mm. Pieneen pahviseen laatikkoon kätkeytyy itse renkaat ja suojamuovien lisäksi vain tulpat molempiin päihin, sekä ohjevihkonen. Renkaat tuntuvat jämäköiltä ja kestäviltä.

Tammenterhot loittorenkailla

Kokeilin renkaita kolmen omistaman objektiivin kanssa: Sigma 50mm f/1.4 EX DG HSM, Sigma 85mm EX DG HSM sekä Canon EF 70-200 f/4 IS USM. Näistä 50mm toimi loistavasti antaen hyvän suurennoksen sekä terävää piirtoa, jättäen tosin työskentelyetäisyyden melko lyhyeksi. 85mm ei suostunut yhteistyöhön loittosarjan kanssa ollenkaan, eli kamera ilmoitti virheestä ja aukonsäätö jäi haaveeksi ja kuvat ottamatta. Canon 70-200 f4 vastaavasti on yksi Canonin teräväpiirtoisimpia zoomeja, toimi moitteetta loittojen kanssa ja tarjosi pelivaraa työskentelyetäisyyden suhteen. Viimeksimainitulla on siis tullut pääasiassa räpsittyä.

Kahvipapuja Kenkon loittorenkailla

Käyttämäni Canon EOS 6D -kamerarunko tarjoaa Wi-Fi:n yli etäohjauksen tabletilla tai älypuhelimella ja oma menetelmäni liikkumattomien kohteiden makrokuvailuun olikin asettaa kamera jalustalle, zoomilla tarkennus suunnilleen kohdalleen ja hienosäätö tarkennusrenkaasta tarkkaillen Google Nexus 7 -tabletin ruudulta tarkennuksen osumista. Tabletin ruudulla voi halutessaan zoomata näkyvää kuvaa, jolloin tarkennuksen saaminen juuri oikein on helppoa. Lisäksi kameran laukaisu etänä onnistuu luonnollisesti tabletista käsin, joten tärinät ja muut saadaan pois kuvioista. Tämä kaikki onnistuisi tietysti myös kameran liveview-tilassa zoomaten ja ajastimella laukaisten, mutta tabletin näytöltä yksinkertaisesti näkee paremmin.

Alla kolme kuvaa tylsästä kahden euron kolikosta otettuna Sigma 50mm + loittorengas. Kuvat on otettu puhtaasti esimerkkimielessä, eli käsivaralta heikossa valaistuksessa, lopputuloksena korkeiden ISOjen aiheuttama kohina ja pitkän valotusajan (n. 1/30s) tuoma epäterävyys. Objektiivin piirtoon ei siis voi ottaa kantaa tässä yhteydessä. Jalusta ja/tai rengassalama tai -valo olisi muuttanut tilannetta kummasti. Kuvia ei ole rajattu mitenkään, valotusta hienoäädetty hieman jälkikäsittelyssä.

Ensin 12mm loitto:

Sigma 50mm+Kenko 12mm

20mm loitto:

Sigma 50mm+Kenko 20mm

36mm loitto, kolikko oli jo lähes objektiivin etulinssissä kiinni:

Sigma 50mm+Kenko 20mm

Canon EOS 6D+Sigma 50mm+Kenko 36mm

Plussat:

  • Edullinen verrattuna dedikoituun makro-objektiiviin
  • Sähköt kulkee, eli aukonsäätö sekä tarkennus mahdollisia kamerarungosta käsin
  • Ei heikennä kuvanlaatua, toisin kuin esimerkiksi telekonvertterit
  • mahdollisuus pinota erilaisina yhdistelminä eri suurennoksen aikaansaamiseksi
  • Laadukkaan ja kestävän oloinen rakenne

Miinukset:

  • Kallis suhteessa ei-sähköisiin vaihtoehtoihin
  • Tarkennus äärettömään ei useimmiten onnistu
  • Kömpelö verrattuna dedikoituun makro-objektiiviin