Silloin tällöin päähän pätkähtää jotain, mitä joku saattaisi kutsua inspiraatioksi. Itsellä ne päähänpistot alkavat yleensä myös tällaisesta viattomasta “inspiksestä”, mutta muuttuvat jo hyvinkin nopeasti rasittaviksi päähänpinttymiksi, kun ideaa pyörittelee pienessä päässään hetken.

Kesäyön unelma
Kesäyön unelma

Halusin siis ottaa kuvia auringonlaskun lämpimissä sävyissä, mielellään maalaismaisemassa pitkän hiekkatien varressa. Viljantähkät kuuluisivat asiaan, eikä latokaan jossain kuvassa olisi ainakaan haitaksi. Poset ja kaikki oli enemmän tai vähemmän mietitty valmiiksi.

Kesäyön unelma
Kesäyön unelma

Mutta sitä mukaa, kun ajatus alkoi muhia päässä enemmän ja enemmän alkoi kuulua päässä myös “missä”, “milloin” ja “kenen kanssa”. Asiaa ei auttanut sekään, että olin (varsinkin tuolloin) hyvin vasta-alkaja kuvaajana, puhumattakaan mallinohjauksesta, jota en osannut ollenkaan. TFCD ei ollut käsitteenä edes tuttu, eikä tällä itsetunnolla olisi ketään kehdannut pyytää objektiivin eteen kuuntelemaan häkeltyneen kuvaajanalun änkytystä.

Kesäyön unelma
Kesäyön unelma

Ilmeisesti jossain kohtaa tuli tätä märehdittyä ääneen kerran tai toisensa liikaa ja kävikin sitten niin, että vaimoni Juulia lupasi, että otetaan sitten niitä kuvia, jos saa uudet farkut palkaksi. No ei siinä sitten, kuin rättikaupan kautta, korkkarit kainaloon ja pöndelle. Ottaen huomioon mallin käytännössä täydellinen kokemattomuus mallintöistä ja kuvaajan käytännössä täydellinen kokemattomuus mallinohjauksesta lopputuloksesta tuli omasta mielestäni suorastaan loistava!

Kesäyön unelma
Kesäyön unelma

Ps. Pahoittelut kliseisestä otsikosta.

* Time-for-CD tai Time-for-Print, järjestely, jossa kuvaaja lupaa “palkkioksi” rajoitettua käyttöoikeutta kuviin mallille, jonka kanssa kuvaussessio suoritetaan. Tämän hyötynä on saada portfolioon tai muuhun käyttöön kuvia, ilman, että sen kummempaa rahaliikennettä tapahtuu mihinkään suuntaan.